lauantai 3. lokakuuta 2009

Minä mieheni reiskoissa

Olen onnellinen elämästäni. Olen kova haaveilemaan. Aina ei muista olla onnellinen juuri siitä päivästä mikä on menossa vaan haaveilee tulevaisuudesta. On täytynyt opetella nauttimaan joka hetkestä. silloin kun esikoinen oli vauva niin odotti koko ajan hänen kasvuaan ja uusia asioita mitä hän oppisi myöhemmin. Nyt tämän kuopuksen kohdalla on osannut asennoitua ihan toisella tapaa..on niinpäin ajatukset, että älä kasva näin nopeasti...pysy pienenä mahdollisimman kauan :)

3 kommenttia:

  1. Tuo kuulostaa niin tutulta kun lapsi oli pieni niin aina odotin että sitten kun hän on sen ja sen ikäinen niin sitten sitä ja sitä mutta nyt haluan että hän ei kasva enään sillä kohta hän lähtee pesästä omille siivilleen.
    Apua.
    Sitten kun elämä on huono pitäisi nauttia täsät ja nyt.
    kumpa osaisi.
    Tiina

    VastaaPoista
  2. Kiitos Korpikuja kommentistasi..samat ovat siis ajatuksemme :)

    VastaaPoista